Valmistuin pianonsoiton opettajaksi kesällä 2006 ja aloitin heti elokuussa kahden vuoden mittaisen opettajan sijaisuuden Ylivieskan seudun musiikkiopistossa. Musiikkiopisto ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Pääsin tehtävään siten, että eräs musiikkiopiston opettaja oli ollut aiemmin kuuntelemassa opintoihini sisältyvää pianonsoiton tutkintoa. Tämän pohjalta minuun otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin kiinnostustani sijaisuutta kohtaan.

Työhöni sisältyy pianonsoiton opetustyö sekä säestämistehtäviä. Oppilaita minulla on kaiken kaikkiaan 18 ja iältään nämä ovat yhdeksänvuotiaasta aina lukioikäisiin saakka. Muutamat oppilaistani ovat juuri aloittaneet soitonharrastuksen ja pari oppilasta on jo pitkällä tässä valmistellen tulevaa D-tutkintoa. Työni puolesta matkustan jonkin verran toimipisteestä toiseen. Pääasiassa työni sijoittuu Ylivieskaan ja Sieviin. Reisjärvellä käyn periodiluonteisesti.

Olen pitänyt työstäni kovasti. Opetustyö kiinnostaa minua ja motivoituneet oppilaat saavat tuntemaan työn palkitsevan luonteen.  Tästä saa voimaa omaan työhönsä. Oppilaitoksessa on myös mukava henki ja se on auttanut työhön sisälle pääsemisessä. Säestystehtävät koin aluksi hieman stressaavina, koska usein säestysnuotit toimitetaan säestäjälle viime tipassa. Suuri osa säestettävästä materiaalista oli myös minulle outoa. Olen myös säestäjänä huomannut, että minun on tunnettava muita soittimia aika hyvin. Nyt olen kuitenkin huomannut myös säestystehtävien hyvät puolet. Oma soittotaito pysyy nimittäin myös tätä kautta hyvin yllä. Koen sen myös virkistävänä vastapainona opetukselle.

Eniten päänvaivaa minulle työelämään siirtymisessä tuottivat oikeastaan monet opettajan työhön liittyvät käytännön asiat. Olen nyt työkokemuksen kautta paremmin oivaltanut mitä kaikkea opettajan työhön kuuluu, mitkä ovat oikeuteni ja velvollisuuteni ja miten monet käytännön asiat ylipäänsä hoituvat. Hieman yllättävänä olen kokenut runsaan yhteydenpidon tärkeyden oppilaiden vanhempiin. Toki tämä asia tuli esille jo omassa koulutuksessa, mutta asian painoarvon ja laajuuden olen huomannut todella vasta nyt.

Koulutus on antanut hyvät valmiudet nykyiseen työhöni. Erityisen tärkeänä pidän pedagogisia opintoja, solistista sekä yhteismusisoinnin osaamista. Pedagogiset asiat ovat niitä, jotka tulevat vastaan jokapäiväisessä työskentelyssä ja ne myös luovat pohjan opettajan henkiselle kasvulle.  Näiden merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Opiskelijoita neuvoisinkin ottamaan pedagogiset opinnot tosissaan. Instrumenttitaidot ovat myös oleellisen tärkeä osaamisalue, joka tuo itsevarmuutta ja luottamusta työskentelyyn. Myös säestystehtävässä sen arvoa ei voi edes mitata. Muistuttaisin myös opiskelijoita huomaamaan, että opiskeluaika on omalla tavallaan parasta aikaa. Siitä kannattaa ehdottomasti nauttia.