Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa käynnissä oleva koulutus- ja kehityshanke The Wonder of Fur täydentyy koulutuksin kuluvan talven aikana. Marraskuun lopulla Pietarsaaressa käynnistyi koulutusmoduuli Turkisalan perusteet, ensimmäinen osa laajempaa moduulikokonaisuutta. Monipuolisesti turkisalaa käsittelevien moduulikoulutusten tavoitteena on lisätä alan välitöntä ammattitaitoa ja osaamista Suomessa, erityisesti tuotannon näkökulmasta.

Turkisalan perusteet -koulutusmoduuli käsittää kolme kahden päivän mittaista lähiopetusjaksoa, joista ensimmäinen järjestettiin marraskuussa. Seuraavat jaksot ajoittuvat tammi-maaliskuulle, jolloin opiskelijat pääsevät syventämään syksyllä saamiaan tietoja. Kullekin lähijaksolle määritellyt teemat on suunniteltu monipuolisen tietopohjan ja oppimisen takaamiseksi: marraskuussa opiskelijat tutustuivat erilaisiin turkismateriaaleihin ja niiden työstämiseen. Ensimmäisinä harjoitustöinä syntyi mm. tyynyjä, hanskoja ja tossuja.  Tammi- ja maaliskuun lähipäivillä tullaan paitsi jatkamaan käytännön harjoitusten työstämistä, myös käsittelemään turkisten erilaisia muokkaus- ja käsittelytapoja, sekä turkisalaa kokonaisuutena.

Räätälöidyllä koulutuksella osaavia tekijöitä

The Wonder of Fur -hankkeen ensimmäiseen koulutusmoduuliin on osallistunut yhteensä seitsemän opiskelijaa eri puolilta Suomea. Kaikilla osallistuneilla on erilainen työ- ja koulutustausta, jolloin myös lähtökohdat koulutukseen ovat vaihdelleet suuresti. Kaikkia yhdistävä tekijä on kuitenkin suuri kiinnostus turkiksia ja niiden parissa työskentelyä kohtaan. Moduulin kouluttaja Mirja Kankaanpää kertoo ryhmän olevan haastava, mutta hyvin mielenkiintoinen ja motivoitunut. Kankaanpää itse työskentelee turkkurina Gemmi Furs Oy:ssä, ja yli kolmenkymmenen vuoden kokemus turkisten parissa takaa myös opiskelijoille ammattitaitoista ja käytännönläheistä opetusta. Kankaanpää kertoo opiskelijoiden olevan kirjava ryhmä eri alojen osaajia, joista osalla on jo aiempaa kokemusta turkistyöstä, osalla ei lainkaan. Myös tavoitteet vaihtelevat osan ollessa mukana harrastusmielellä, osan tavoitellessa koulutuksen kautta ammattia ja pitkäaikaista työtä turkisten parissa.

Räätälöidylle turkisalan koulutukselle on tilausta Suomessa. Mirja Kankaanpää kertoo nimenomaan tuotannollisesta osaamisesta olevan pulaa niin pienissä kuin suurissa yrityksissä. Ammattitaitoisen työvoiman saaminen alalle oli merkittävin syy Kankaanpäälle ottaa kouluttajan pesti vastaan ja matkustaa Pietarsaareen. Hän halusi koulutuksessa keskittyä nimenomaan käytännön osaamiseen, sekä korostaa ennakkoluulotonta asennetta turkisten työstämisen eri vaihtoehtoja kohtaan. Kankaanpään mukaan turkisala on Suomessa kovassa nousussa ja potentiaalia esimerkiksi viennille olisi enemmänkin, kunhan tekijöitä löytyy myös jatkossa. Maantieteelliset seikat sekä tuotannon laajuus takaavat sen, että osaavalle työvoimalle riittää töitä. Myös yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto monelle turkisalan osaajalle.

Aikuiset motivoituneita opiskelijoita

Moskovalaislähtöinen, nykyään Oulussa asuva Galina Baldina päätti osallistua Turkisalan perusteet -koulutukseen oppisopimustyönantajansa Tuula Koski-Tervon ehdotuksesta. Baldinalla on taustallaan Oulussa hankittu pukuompelijan koulutus, sekä vajaan vuoden jatkunut työharjoittelu Turkis-Studio Tuulaturkissa. Työssään Baldina on ehtinyt oppia runsaasti turkiksen työstämistapoja, koneiden käyttöä ja paljon muuta. Hän kuuluukin ryhmänsä kokeneimpiin osallistujiin, ja osa koulutuksesta on ollut vanhan kertaamista. Baldina kiittää koulutuksen järjestelyjen olleen toimivat ja kertoo viihtyneensä koulutusryhmässä hyvin. Seuraavia lähiopetuspäiviä ja muiden opiskelijoiden tapaamista hän kertoo odottavansa jo innolla. Tulevaisuuden suhteen Galina Baldinalla on selkeät tavoitteet: hän toivoo saavuttavansa koulutuksen päätteeksi ammattitutkinnon ja voivansa luoda uran turkisten parissa. Baldina pitää upeana sitä, että Suomessa opiskelu on mahdollista kaikille, ja että vielä aikuisiällä on mahdollista hankkia uusi, toiveita vastaava ammatti.

Yrittäjä Kennet Myllykoski sai sähköpostitse tiedon Pietarsaaressa järjestettävästä koulutuksesta, ja päätti osallistua siihen tutustuakseen paremmin turkisten jatkojalostukseen. Myllykoskella ei ollut aiempaa kokemusta turkisten työstämisestä tuotteiksi, ja kaikki koulutuksessa opitut asiat ompelua ja koneita myöten ovat olleet uusia. Myllykosken mukaan koulutus sopii erityisen hyvin jo työelämässä oleville, koulutuksen ollessa kohdennettua, ja lähiopetusjaksojen riittävän lyhyitä. Myös ryhmäkoko on Myllykosken mielestä sopiva: seitsemän hengen ryhmässä kouluttaja ehtii antaa yksilöllistä opetusta kunkin opiskelijan lähtökohtien ja tarpeiden mukaan. Ryhmään on ollut helppo sopeutua, vaikka ainoana miehenä Myllykoski uskookin olevansa ryhmän kokemattomin ompelija. Silti jo ensimmäisillä lähipäivillä kaikki opiskelijat ehtivät valmistaa tuotteita, Myllykosken sormissa syntyi turkissomisteinen koristetyyny. Seuraavilla kerroilla tuotteita syntynee lisää, ja luonnollisesti teknisesti vaativampia. Myllykoski toivoo onnistuvansa käytännöllisen tuotteen, läppärilaukun valmistuksessa. Osallistuminen koulutusmoduuleihin ja erilaisiin työpajoihin kiinnostaa Myllykoskea myös jatkossa. Hän ei usko aikovansa täysipäiväiseksi turkistuotteiden valmistajaksi, mutta pitää tärkeänä monipuolisen tietotaidon hankkimista ja ylläpitämistä.

The Wonder of Fur -hankkeen merkeissä tullaan järjestämään koulutusmoduuleja, työpajoja ja seminaareja myös jatkossa. Halukkailla on mahdollista perusteiden lisäksi tutustua turkisalan eri osa-alueisiin, kuten erikoistekniikoihin, lajitteluun, leikkuuseen ja kaavoitukseen. Kokemukset ensimmäisestä moduulista ovat hyvät, ja kysyntää koulutukselle vaikuttaa olevan.

Teksti: Elisa Rissanen