Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun turkisalan toimipisteessä ESR-rahoitteinen The Wonder of Fur koulutus- ja kehityshanke järjesti Venäjä-teemaisen turkisalan seminaarin 31.maaliskuuta 2009. Seminaarissa käsiteltiin eri asiantuntijoiden luentojen välityksellä: Venäjää markkina-alueena, turkismuotia, yritys- ja tapakulttuuria ja Venäjän turkisalaa kokonaisuutena.  Seminaari oli suunnattu nahka- ja turkisalan yrittäjille, tarhaajille, alan organisaatioille, opiskelijoille ja opettajille sekä muille alan kehityksestä kiinnostuneille tahoille. Asiantuntijoina toimivat vientineuvoja Yvonne Strömberg (Viexpo), päätoimittaja Svetlana Luzina (Fur Action –julkaisu), pääjohtaja Aleksander Sukhorukov
(A-Finn Ltd), Area Manager Dmitri Larionov (Turkistuottajat Oyj), filosofian tohtori, yksikönjohtaja Elena Esina (Department of Fur Design and Manufacturing, The Scientific Intitute of the Fur Industry, NIIMP)

Seminaarin avasi Pietarsaaren turkisalan yksiköstä yksikönjohtaja Helena Åkerlund. Pietarsaaren Kaupunginjohtaja Mikael Jakobsson esitti tervehdyssanat.

The Wonder of Fur –koulutus ja kehityshanke

Projektiassistentti Mari Niva esitteli kolmivuotisen keväällä 2008 aloitetun The Wonder of Fur koulutus- ja kehittämishankeen.  Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun turkisalan toimipisteestä kehitetään kansainvälisesti tunnettu turkisalan tuotekehityksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä. Tämän tavoitteena on turvata turkisalan osaaminen ja sen kehittyminen Suomessa järjestämällä
erilaisia turkisosaamisen koulutusmoduuleja, koko turkisalaa koskevia seminaareja sekä työpajoja. Seminaarien tavoitteena on lisätä turkisalan tietämystä alkutuotannosta jatkojalostukseen ja markkinoida suomalaisia turkiksia sekä niihin soveltuvia tekniikoita. 

Hankkeen tavoitteena on myös mahdollistaa suomalaisille eri turkisalan mikroyrityksille kansainvälisten yhteyksien luomista muun muassa kansainvälisten luennoitsijoiden avulla. Hanke mahdollistaa siten alan toimijoiden verkostoitumista ja sitä kautta asiantuntijuuden levittämistä mikroyrityksiin.
.
ESR –hankkeen (Euroopan sosiaalirahasto) rahoittajana toimii Länsi-Suomen lääninhallitus.

Kuntarahoittajina toimivat Pohjanmaan seutukunnnat eli  Concordia (Pietarsaren elinkeinokeskus), KASE (Kaustisten seutukunta), KOSEK  (Kokkokolan seudun Kehitys Oy) ja VASEK (Vaasanseudun Kehitys Oy)

Yhteistyökumppaneina toimivat Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry, Pohjois-Suomen Turkiseläinten Kasvattajat ry, Svenska Österbottens Pälsdjursodlarförening r.f, Turkistuottajat Oyj, Turkiskaupan liitto ry., Panfur 2000 Oy sekä Oy Ahlskog Leather Ab.

Venäläinen ja yritys – ja tapakulttuuri

Vientineuvoja Yvonne Strömbergin mukaan yrityselämässä venäjän kielen taito on etu. Puhutellessa teititellään ja käytetään nimeä. Venäläistä naista ei yleensä tule kätellä. Päätöksenteko tapahtuu esimiesten toimesta, joten on tärkeää saada yhteys oikeaan henkilöön yrityksessä. Venäläiset haluavat itse keskustella sen henkilön kanssa, jolla on oikeus tehdä päätöksiä. Henkilökohtaiset suhteet ovat erittäin tärkeitä. Sopimukset tehdään ihmisten, ei yritysten välillä, joten suhteiden  rakentaminen vie aikaa ja vaatii useita yhteydenottoja.

Ennalta sovitut tapaamisajat on hyvä varmistaa muutamia päiviä aiemmin. Suurten kaupunkien mahdollisiin liikenneruuhkiin kannattaa varautua. Liiketapaamista voi ehdottaa potentiaalisen liikekumppanin konttorilla, näin saa paremman kuvan yrityksestä. Pukeutumisessa kannattaa välttää farkkuja, puseroita ja vapaa-ajan vaatteita. Yksinkertainen, siisti ja tyylikäs pukeutuminen on paras vaihtoehto. Liikelahjat ovat tärkeitä, esimerkiksi laatusuklaata naisille ja konjakkia miehille. Veitset ja kynät eivät sovi lahjoiksi ja naisille ei viedä alkoholia.

Neuvotteluihin on hyvä valmistautua huolella, venäläiset ovat taitavia neuvottelijoita. Hinnoissa on hyvä olla tinkimisen varaa. Vastapuolelle ei kannata opettaa ”kuinka asiat tulee tehdä tai kuinka asiat Suomessa tehdään”. Tapaamisessa kätellään sen merkiksi, että on päästy sopimukseen jostakin.

Ravintoloissa ja kahviloissa miehet maksavat aina naisen puolesta. Maljapuheet ja pienet suupalat kuuluvat juomien yhteyteen. Yksi malja juodaan yleensä naisille seisaaltaan. Naisia kunnioitetaan perinteiden mukaan, heille avataan ovi ja autetaan takki päälle. Perhe ja ystävät ovat tärkeitä. Venäläiset ovat hyvin vieraanvaraisia ja isänmaallisia.

Turkisala Venäjällä

Päätoimittaja Svetlana Luzina kertoi, että turkisnahkojen tuotannon arvo oli Venäjällä 165 miljoona dollaria vuonna 2008. Neljäkymmentä turkistilaa tuotti noin 2,5 miljoonaa minkinnahkaa. Kiina on venäläisten minkinnahkojen merkittävä ostajamaa. Huutokaupoissa myytävistä minkinnahoista 30 prosenttia ovat suomalaisia nahkoja. Venäläisten erikoisuus on soopelinnahka, jonka hinta oli nousussa. Soopelinnahkoja myytiin Venäjän ohella Pohjois-Amerikkaan ja Kreikkaan.

Turkisnahkoja muokkaavia yrityksiä Venäjällä on noin viisisataa. Suurin osa nahoista viedään ulkomaille. Venäjällä on kymmenen isoa noin sata pienempää turkistuotteita valmistavaa tehdasta. Lisäksi ovat ateljeet.  Venäjälläkin on kannattavampaa viedä tuotanto ulkomaille, esimerkiksi Kiinaan kuin valmistaa omassa maassa. Venäjä on maailman suurin turkishattujen tuottaja. Turkis on arvostettu materiaali ja siihen sijoitetaan. Myyjät kokevat turkisten myynnin vaikeaksi tällä hetkellä. Suosituimpia ovat messut, joilla voi ostaa heti tuotteita. Suosittu ostos on pitkä takki, jossa on tuuhea kaulus.

Tarvittavat sopimukset oltava kunnossa

Pääjohtaja Aleksander Sukhurov antoi pienen katsauksen venäläisestä tulli- ja verotuskäytännöstä sekä turkisten arvostuksesta.  

Venäläiset arvostavat korkeaa laatua ja luksustuotteita. Venäläiset ostavat mielellään suomalaisia turkiksia. Naisten makutottumukset ja elämäntyyli ovat muuttuneet. Naiset arvostavat turkiksia ja omistavat mielellään useita turkkeja. Nuoret ja autoilevat naiset suosivat lyhyitä, käytännöllisiä turkkeja, kun taas vanhemmat naiset suosivat pitkiä turkkeja. Hyvin suosittuja ovat minkkiturkit ja muut lyhytkarvaiset turkikset. Vaatetustehtaat ostavat kettua ja muita pitkäkarvaisia turkiksia somistekäyttöön. Kettu on erittäin suosittua esimerkiksi pitkissä takeissa, puolitakeissa ja viitoissa.

Turkismarkkinat Venäjällä ovat yleensä business to business. Tukku- ja vähittäisyritykset tuntevat kaikki toisensa, siten tärkeäksi tekijäksi pienillä markkinoilla muodostuu hinta.

Venäjän kanssa tehtävistä kaupoista sopimukset on oltava kunnossa yhteistyökumppanin sekä kuljetusyrityksen kanssa. Kannattaa selvittää tarkkaan verojen osuus, mitä kukin osapuoli maksaa tullissa. Mikäli sopimukset puuttuvat, tulli pitää tavaran niin kauan kunnes muodollisuudet ovat kunnossa. Tullin varastointi on kallista. Aleksander Sukhurov kertoi myös venäläisyritysten kirjanpidosta, mikä on hyvin monivaiheinen verrattuna esimerkiksi suomalaiseen kirjanpitoon.

Venäjä markkina-alueena

Dmitri Larionov työskentelee aluepäällikkönä Suomessa turkiksia myyvässä huutokauppayhtiössä (Turkistuottajat Oyj).  Larionov on suuntautunut Venäjän markkinoille, tämän vuoksi hän kerää tietoa miten Venäjän turkismarkkinat toimivat.
Minkinnahkoja tuotetaan eniten Kiinassa, Euroopassa ja Skandinavian maissa. Lisäksi minkinnahkoja tuotetaan Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä.
Vastaavasti ketunnahkoja tuotetaan eniten Skandinaviassa ja Kiinassa. Niitä myös tuotetaan Puolan ja Baltian maissa sekä Venäjällä. Minkin ja ketunnahkoja on myyty tappiolla. Tuotanto on tämän vuoksi romahtanut ja hinnat tulleet alaspäin.

Suurimmat ostajamaat maailman minkkituotannosta ovat Kiina ja Venäjä. Kettunahkoja ostavat eniten Venäjä ja Kiina. Kettua ostetaan myös Italiaan, Kanadaan, Saksaan ja Japaniin.

Larionov kertoi myös venäläisestä turkistarhauksesta. Venäjällä on erilaisia projekteja tarkoituksena lisätä tarhausta. Kalingradiin on rakennettu neljä suurta tarhaa EU:n standardeja noudattaen. Tarhoilla on tarkoitus tuottaa 0,5 miljoona nahkaa vuosittain. Laatu on erittäin tärkeää Venäjällä, vain paras laatu kelpaa. Lyhyt karva on yhä suositumpaa. Haluttuja ovat minkeistä Mahogany, Scanbrown/Scanglow, Sapphire/Siverblue, Cross mink, White. Puhdas valkoinen minkki on erittäin haluttua.

Venäläiset tarhaajat seuraavat tarkasti maailmalla esiintyviä trendejä. Ruplan hinta on alentunut suhteessa dollariin ja euroon, myös öljyn hinnanmuutokset vaihtelevat.  Venäjällä koetaan epävarmuutta, mihin raakanahkojen hinnat suuntautuvat. Tämän vuoksi venäläiset ovat varovaisia raakanahkojen ostojen kanssa. Kukaan ei tiedä varmasti mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan.

Eniten Venäjä ostaa turkiksia hattuihin sekä tekstiili- ja nahkavaatteiden somisteisiin. Turkistuotteita myyviä liikkeitä on erilaisia, isoja turkisliikkeitä ja ylellisiä boutique -tyyppisiä liikkeitä. Toreilla myydään kiinalaista halpatuontia.

Saga Furs tuotemerkki on tunnettu ja Saga-nahat ostetaan Euroopasta. Ostajat haluavat tietää, mistä turkis on tullut. Se herättää luottamusta ostajissa. Saga Furs kehittää uusinta teknologiaa ja antaa turkisliikkeiden myyjille tuotetietouskoulutusta.

Turkismuoti Venäjällä

Yksikönjohtaja Elena Esina esitteli venäläistä turkismuotia kuvien kera. Venäjällä on lahjakkaita suunnittelijoita. Erilaisia käsityömenetelmiä ja uutta teknologiaa kehitetään koko ajan. Trendinä on luoda käytännöllisiä, käytössä mukavia, mutta näyttäviä niin sisä- kuin ulkokäyttöön tulevia turkistuotteita. Tärkeää on luoda uudenlaisia siluetteja. Turkismuotinäytöksissä palkitaan parhaat suunnittelijat.

Erilaisten materiaalien yhdistelmät ovat suosittuja, esimerkiksi erilaiset tekstiilimateriaalit, neulokset, nappanahka, pitsi tai meripihkakivet yhdistettynä minkkiin, kettuun, karakullampaaseen, soopeliin ja ilvekseen. Eri turkismateriaalien yhdistelmät ovat myös mielenkiintoisia ja näyttäviä, esimerkiksi minkki ja vuohi, majava ja punakettu, norppa ja punakettu, karakullammas ja kani.

Teksti: Vestonomiopiskelija Eeva Jokelainen